Todella moni asiakas kysyy minulta, että mistä sain idean kantojyrsintään? Kaikkihan alkoi vuoden 2011 tienoilla, kun isäni osti omalle yritykselleen kantojyrsimen ja aloin tekemään hänelle töitä opiskelujeni ohessa Oulussa. Isälläni oli ollut tuolloin oma yritys Kemissä jo 30 vuotta ja kantojyrsintä oli vain pieni sivubisnes muun toiminnan ohella.

Vuonna 2013 aloin miettimään, että toimintaa voisi laajentaa. Tutkailin mm. Vaasaa ja huomasin, että sieltä ei oikein löytynyt kantojyrsintää tarjoavia yrityksiä. Koitin isälleni ehdottaa, että voisimme kokeilumielessä laittaa ilmoituksia kaupunkilehtiin ja voisin sitten käydä tekemässä reissuja. Isäni mielestä hommassa ei ollut järkeä eikä toiminnan laajentaminen enää muutenkaan kiinnostanut. Lopulta sitten ostin häneltä peräkärryn ja yhden jyrsimen ja perustin oman yritykseni Kantopojat.

Muistelen edelleenkin ensimmäistä reissuani Vaaasaan suurella lämmöllä. Olin laittanut Vaasan kaupunkilehteen pari tekstiviesti-ilmoitusta parin viikon aikana ennen reissua ja yhteydenottoja oli tullut 5-10. Lähdin sitten eräänä perjantaina ajelemaan Vaasaa kohti ja Raahen kohdilla ajellessani tuli puhelu. Aiemmin sopimani asiakas Vaasan Palosaaresta soitti ja hän kyseli, että milloin olen tulossa, jotta hän tietäisi, että milloin ruoan pitää olla valmista..

Ajelin Palosaareen ja asiakkaina oli todella mukava vanhempi pariskunta. Sovimme urakan ja että syön vasta, kun kannot ovat jyrsittynä, vaikka rouva olisikin halunnut tarjota ruoan heti. Pihan kantoja en enää muista, joten eivät siis olleet varmaan aivan vaikeimmasta päästä. Kuulin asiakkaalta, että jotkin nuoret yrittäjät olivat käyneet kaatamassa puut ja luvanneet tulla kannotkin jyrsimään, mutta heistä ei sitten ollut enää kuulunut mitään eikä heidän tietojakaan löytynyt enää mistään.

Urakan jälkeen menin sisälle syömään ja juttelimme niitä näitä. Jossain vaiheessa rouva kuitenkin kysyi, että missä ajattelin nukkua? En ollut reissuun lähtiessäni varannut majapaikkaa, vaan ajattelin, että katson sitten tilanteen mukaan homman. Rouva sanoi, että he ovat lähdössä 30-40km päähän mökilleen viikonlopuksi, mutta jos haluan voisin heidän asuntoonsa tulla yöksi vaikka se onkin tyhjillään. Sanoin, etten toisen tyhjään asuntoon kehtaa majoittua, jolloin rouva sanoi, että kyllä heidän mökilleenkin saa tulla, jos en mitään majapaikkaa keksi. Sovimme, että pidän numeron muistissa ja soittelen, jos tilanne niin vaatii.

Kävin Palosaaren urakan jälkeen tekemässä 1 tai 2 muutakin urakkaa ja illalla sovin vielä käynnin Sepänkylään, jossa oli 1 pieni kanto odottelemassa. Kello alkoi olemaan jo yli kahdeksan, mutta kun kanto oli sen verran helppo, niin jyrsin sen nopeasti pois. Urakan jälkeen juttelin asiakkaan kanssa ja hän kysyi taas, että missä ajattelin nukkua? En ollut vieläkään varannut paikkaa, mutta olin ajatellut vain mennä lähistöllä sijaitsevaan Hotelli Valloniaan. Asiakas kuitenkin tokaisi, että heidän tyttärensä on pelireissulla ja yksi makuuhuone olisi täten tyhjillään, jonne voisin majoittua. Tartuin tarjoukseen ja asiakas tarjosi iltapalan ja saunatkin.

Seuraavana aamuna lähdin taas urakoimaan, mutten muista enää päivän kohteita. Muistan kuitenkin päivän viimeisen urakan, joka oli Laihialla kaukana muusta asutuksesta peltojen keskellä. Navigaattorillakaan sinne ei olisi ollut helppoa löytää, joten asiakkaat tulivat minua Laihian keskustaan vastaan. Tontilla olikin sitten hieman isompi urakka ja sain työt valmiiksi joskus kymmenen-yhdentoista välillä. Onneksi tosiaan olimme keskellä maaseutua ja asiakkaita ei häirinnyt vaikka kone huusikin vielä iltamyöhään.

Tarkoituksenani oli lähteä urakan jälkeen ajelemaan kotia kohti Ouluun, kun kaikki reissun sovitut hommat olivat nyt valmiina. Asiakas kuitenkin sanoi, etten minä enää mihinkään ajelemaan lähde niin myöhään ja että sisällä on iltapalaa, lämmin sauna ja peti valmiina. Tartuin jälleen tarjoukseen.

Seuraavana päivänä lähdin hymyssä suin ajelemaan Oulua kohti ja muistan kuinka soitin äidilleni ja kerroin reissustani. Muistan myös tokaisseeni, että kyllä tässä hommassa ainakin minun mielestäni on järkeä vaikka isäni onkin toista mieltä. Tuolta lähtien olenkin sitten joka kesä kulkenut Oulu – Vaasa reittiä noin parin viikon välein. Tosin melkein heti alusta aloitin markkinoin myös muille paikkakunnille, joten käyn tekemässä menomatkalla Raahen, Kalajoen ja Kokkolan ja paluumatkalla Ylivieska-Nivalan tilaukset. Nykyään teen reissut retkeilyautolla, joten majoituskaan ei ole enää niin suuri ongelma kuin aiemmin.

Tämä oli ensimmäinen blogi-kirjoitukseni ja voisin tarinoida enemmänkin seikkailuistani, jos lukijoita ja kiinnostusta vain löytyy?

Ystävällisin terveisin,

Saku / Kantopojat